Tämä mies oli akasavalainen soturi ja aseistettu, ja nukkuja seisahtui kuuliaisena kuultuaan käskyn.
— Ken olet?
— Olen vieras, sanoi toinen.
Sotilas tuli lähemmäksi ja katsoi häntä kasvoihin.
— Olet Sandin vakooja, sanoi hän, ja toinen kävi häneen käsiksi.
Sotilas olisi huutanut, mutta teräksenluja käsi kuristi Itänen kurkkuaan. Vartija päästi sellaisen äänen kuin pieni joki aiheuttaa juostessaan viettävää kivikkoa alas, sitten hänen jalkansa taipuivat, ja hän kaatui.
Nukkuja kumartui hänen ylitseen, pyyhki veistään kuolleen paljaaseen olkapäähän ja jatkoi matkaansa joelle. Pensaikosta hän löysi kanootin, irrotti sitä kiinnittävän köyden ja astuen siihen potkaisi sen kulkemaan myötävirtaa.
* * * * *
— Ja mitä kaikesta tästä? kysyi Sanders. Hän seisoi kuistillaan, ja hänen edessään oli vakooja, notkea nuori mies, yllään hausapoliisin kersantinpuku.
— Herra, se on salainen seura, ja he aikovat ryhtyä suureen tappamiseen, sanoi kersantti.