Kerrotaan, että Elebin viestinviejä tuli Monrovian Bosambon, Ochorin päällikön luo, kun tämä oli sellaisessa alakuloisessa mielentilassa, johon toiminnan miehet joutuvat, kun heidän mielestään elämä on liian hiljaista.
Bosambon tapa oli — ja tapa, jota hänen alaisensa hieman pelkäsivät — kiroilla englanniksi ääneensä, kun jotakin oli vinossa, tai sellaisissa tilaisuuksissa, kun ei ollut toivottavaa, että hänen ajatuksensa tulisivat vieraitten tietoon.
Hän istui ovensa edessä ja kuunteli vaiteliaana ja lyhyttä piippuaan poltellen, kun viestintuoja kuvaili suurta vierailijaa ja sitä rajatonta kunniaa, joka nyt oli tuleva ochorilaisten osaksi.
Bosambo sanoi selostuksen päätyttyä englanniksi:
— Kirottu neekeri!
Sanantuoja hätkähti kuullessaan vierasta kieltä.
— Herra päällikkö, sanoi hän, — minun herrani on suuri ja tietää valkoisten miesten tavat.
— Minä tiedän myös yhtä ja toista valkeista miehistä, sanoi Bosambo tyvenesti jokivarren kielellä, — koska minulla on monta valkeaa ystävää, erittäinkin Sandi, joka on naimisissa veljeni vaimon sisaren kanssa ja siis hieman sukua minulle. Olen myös, Bosambo jatkoi tunnustellen, — puristanut sen suuren valkean kuninkaan kättä, joka asuu ison veden takana, ja hän on antanut minulle paljon lahjoja.
Tällaisen tarinan sananviejä toi hitaasti etenevän karavaanin luo, ja
Elebi kummasteli ja pelästyi hieman.
— Kummallista, sanoi hän, — ei kukaan vielä ole tuntenut Ochorin päällikköä, joka ei olisi ollut koira ja koiran penikka — mennään katsomaan tätä Bosamboa. Käskitkö hänen tulla tapaamaan minua?