* * * * *
— Herra, sanoi Monrovian Bosambo, — tein kaiken, mitä minun käskit tehdä.
Sanders istui päällikön majan edessä kokoonpantavassa tuolissaan ja nyökkäsi.
— Kun sain sanasi, että minun oli etsittävä Elebi — hän kun oli hallituksen vihollinen eikä kuullut sinun sanaasi — otin viisikymmentä nuorta miestäni ja seurasin hänen jälkiään. Ensin oli helppoa kulkea, sillä hän oli sitonut puihin punaisia kankaita löytääkseen tien takaisin, mutta sitten se oli vaikeampaa, sillä n'kema, joka elää metsässä…
— Marakatit? Sanders kohotti kulmiaan.
— Marakatit, herra, nyökkäsi Bosambo, — pienet mustat marakatit, jotka pitävät kirkkaista väreistä, ne olivat tulleet puista ja repineet kankaat ja vieneet ne kotiinsa marakattien tavan mukaan. Niin Elebi miehineen eksyi, ja minä löysin heidän luunsa, sillä minä tunnen metsän tiet.
— Mitä muuta löysit? kysyi Sanders.
— En mitään, herra, sanoi Bosambo katsoen häntä suoraan silmiin.
— Se on totisesti valhe! sanoi Sanders.
Bosambo ajatteli majansa lattian alle haudattua norsunluuta eikä väittänyt vastaan.