— Ammuin, herra, sanoi mies.
— Miksi?
— Koska, vastasi vanki, — sinä olet paholainen ja harjoitat noituutta.
Sanders hämmästyi.
— Millä erityisellä paholaisosastolla minä olen työskennellyt? kysyi hän.
Vanki silmäili häntä vakavasti.
— Herra, vastasi hän, — minun asiani ei ole ymmärtää sellaista. Minulle sanotaan:'Tapa' — ja minä tapan.
Sanders ei enää hukannut aikaa kyselemiseen. Mies pantiin rautoihin, laivan keula käännettiin myötävirtaan, ja komissaari ryhtyi jälleen pitämään perää.
Bfanin ja Lakololin puolitiessä hän tuli puunottopaikalle. Hän pani miehensä uudistamaan polttopuuvarastoa.
Hän oli hämmennyksissään, ei siksi, että mies yritti tappaa hänet, eikä siksikään, että hänen pieni keulahyttinsä oli täynnä puunsälöjä ja lasinsiruja siihen sattuneen raudanpalan jäljiltä, vaan siksi, että hän haistoi selkkauksia siellä, missä oli luullut kaiken olevan rauhallista ja sovinnollista.