Hänen oli valvottava kuuttatoista erilaista ja erillistä heimoa, joilla jokaisella oli omat tavat ja oma kieli. He olivat erilaisia, eivät niinkuin ranskalainen ja italialainen, vaan niinkuin venäläinen ja turkkilainen.
Ennen englantilaisten maahantuloa siellä tapeltiin tappelemasta päästyäkin, murhattiin, ryöstettiin, tehtiin joukkomurhia ja muita tihutöitä, mutta sitten kaikki muuttui. Maassa oli rauha.
Sanders valikoi huolella pitkän, ohuen sikarin kotelostaan, nipisti siitä pään ja sytytti sen.
Vanki istui »Zairen» kannella lähellä miesten suojia. Hänet oli kahlittu jalkaraudoilla renkaaseen, eikä hän näyttänyt lainkaan alakuloiselta. Hra komissaari ilmaantui kannelle kokoonpantava tuoli mukanaan, istuutui sille ja aloitti kuulustelun.
— Miksi sinua nimitetään?
— Isisin Bofabiksi.
— Kuka käski sinun tappaa minut?
— Herra, olen sen unohtanut.
— Mies vai nainen?
— Herra, lienee ollut jompikumpi.