— Päällikkö ei halua ottaa häntä, sillä hän pelkää.
— Pelkää? Sanders kiukustui. — Pelkää? Mitä hän pelkää?
— Naisen pirullisuutta, sanoi kersantti. — Lokali on kertonut hänelle
Tebekin tarinan, eikä hän halua ottaa naista.
Sanders kiroili lujasti viisi minuuttia, sitten hän meni haastattelemaan kylän päällikköä.
Haastattelu oli lyhyt ja täsmällinen. Sanders tunsi alkuasukkaansa hyvin eikä tehnyt erehdyksiä.
— Päällikkö, sanoi hän keskustelun loputtua, — voin menetellä kahdella tavoin: joko rangaista sinua tottelemattomuudesta tai kulkea omaa tietäni.
— Herra, sanoi toinen vakavasti, — vaikka sytytät kyläni, en huoli
Mlino-naisesta.
— Huomaan sen, sanoi Sanders, — sen vuoksi kuljen omaa tietäni.
Hän jatkoi matkaansa seuraavan päivän koitossa. Nainen kulki jonkin matkaa joukon edellä, Sandersin silmälläpidon alaisena. Kun he pysähtyivät keskipäivällä lepäämään, tuli eräs hausa sanomaan, että kuollut mies riippui puussa. Sanders meni heti miehen kanssa hirttopaikalle, sillä hän oli vastuussa alueen tapahtumista.
— Missä? kysyi hän, ja mies osoitti muuatta suoraa kumipuuta, joka yksinään seisoi aukealla.