— Missä? kysyi Sanders taas, sillä missään ei ollut merkkiäkään hirttäytyneestä. Mies osoitti jälleen puuta, ja Sanders rypisti kulmiaan.
— Mene ja kosketa hänen jalkojaan, sanoi komissaari, ja hieman epäröityään mies meni hitaasti puun luo ja ojensi kätensä. Mutta hän haparoi vain tyhjää ilmaa, mikäli Sanders voi huomata.
— Olet hullu, sanoi hän ja vihelsi kersantin.
— Mitä sinä näet tuolla, kysyi Sanders, ja kersantti vastasi heti:
— Hirtetyn miehen takana…
— Siellä ei ole hirtettyä miestä, sanoi Sanders kylmästi (sillä hän alkoi huomata tyynen käyttäytymisen olevan tarpeen), — ei mitään muuta kuin puu ja varjoja.
Hausa näytti hämmästyneeltä ja käänsi vakavat kasvonsa häneen.
— Herra, siellä on hirtetty mies, sanoi hän.
— Niin on, sanoi Sanders hiljaa, — meidän täytyy tutkia tämä asia. — Ja hän antoi merkin palata leirille.
Matkalla hän kysyi varovasti, oliko kersantti puhellut Mlinon kanssa.