— Telemi, Oarin poika, sanoi Sanders, — sano, miksi minun ei pitäisi hirttää sinua, ihmissyöjä ja peto.
— Herra, sanoi päällikkö, — me söimme tämän miehen, koska hän oli vihamiehemme, joka varasteli kylässä öisin ja vei pois vuohemme ja koiramme. Sitä paitsi emme tietäneet, että sinä olit niin lähellä.
— Uskon sen, sanoi Sanders.
Lokali herätti kylän, ja äänettömän joukon edessä kuritettiin Ngombin päällikkö tunnollisesti.
Sitten Sanders kokosi vanhimmat ja sanoi muutamia ystävällisiä sanoja.
— Vain hyeenat ja krokotiilit syövät toisiaan, sanoi hän, — sekä jotkin kalat. (Kaikki vavahtivat siliä ngombilaisten vertaaminen kaloihin on murhaava häväistys.)
— En pidä ihmissyöjistä, ja kuninkaan hallitus vihaa heitä. Sen vuoksi, jos saan kuulla — ja minulla on monta vakoojaa — että syötte ihmisiä, olkootpa he sitten ystäviä tai vihollisia, niin tulen pian ja lyön kipeästi; ja jos se tapahtuu uudelleen, niin tuon mukanani köyden, etsin puun, ja tässä maassa on silloin murtuneita majoja.
Kuultuaan uhkauksen murtuneista majoista he värisivät jälleen, sillä Ngombissa on tapana särkeä kuolleen miehen majan seinät, jotta hänen henkensä saisi vapauden.
Sanders vei päällikön pois jalkaraudoissa ja tämä mies joutui aikanaan rannikolla olevaan pieneen työsiirtolaan; siellä hän viisi vuotta työskenteli toisten päälliköiden kanssa, joilla oli tunnollaan sekalaisia kolttosia.
Yläjoen seuduilla Sandersista käytettiin pitkää ja monimutkaista nimeä, jonka voisi kääntää: »Mies, jolla on uskoton vaimo» — Bosambosta lähtenyt sutkaus ja sangen nokkela, koska Sanders kuului naineen hänen sukulaisiaan.