Pidättäkää ja vangitkaa omistaja, jos hänet tavataan muualta kuin
Isisin alueelta.»
Tähän yksinkertaiseen paperiin liittyy oma tarinansa. Se oli aiheutunut hyökkäyksestä Ochorin alueelle ja oikeudenkäynnistä, jossa päällikölle oli lyhyesti, mutta selvästi ennustettu, miten hänen tulee käymään, jos hänet tavataan oman alueensa ulkopuolelta.
Imgani otti paperin käteensä ja hymyili. Hän käänteli sitä, raapi kynnellään kirjoitusta nähdäkseen, oliko se oikeata, ja antoi sen takaisin päällikölle.
— Se on hyvin ihmeellinen, vaikka en pelkää taikuutta, lukuunottamatta erästä taikaa, jota minun isäni poppamiehet käyttävät, sanoi hän, — enkä tunne hallitusta, joka hallitsisi minua.
Minkä jälkeen hän ryhtyi kertomaan heille isästään, hänen sotajoukoistaan ja lukuisista muista yhtä mielenkiintoisista asioista.
— Epäilemättä te ymmärrätte minua, sanoi hän. Olen Yksinäinen, vihaan ihmisten seuraa, sillä he ovat yhtä vaihtelevaisia kuin vuoriston lumi. Sen vuoksi olen jättänyt taloni ja vaimoni, jotka olivat niin uskollisia kuin naiset voivat olla, enkä ole ottanut mukaani myöskään sotaväkeä, koska se oli minun isäni omaa.
Päällikkö oli hämmästynyt.
— En ymmärrä, miksi olet yksinäinen, sanoi hän, mutta epäilemättä teit oikein jättäessäsi isäsi sotajoukot. Tämä on suuri asia, joka vaatii miesten neuvottelua.
Ja hän käski lokalin kutsua kylän vanhemmat miehet koolle.
He tulivat tuoden kukin tullessaan juurakkotuolinsa ja asettuivat katoksen suojaan, jossa päällikkökin istui.