Jälleen Imgani kertoi tarinansa; se käsitti suunnilleen viisikymmentä vaimoa ja niin lukuisan sotajoukon kuin rannan hiekka; ja luottavaiset isisiläiset kuuntelivat ja uskoivat.
— Ja minä tarvitsen tämän, sanoi Imgani puheensa päätteeksi; — pieni talo on rakennettava joenrannalle sellaiseen paikkaan, ettei yksikään polku mene sivuitseni eikä yksikään ihminen tule näkyviini, sillä olen luonteeltani hyvin yksinäinen — ja suuri ihmisvihaaja.
Imgani meni asumaan luonnon hänelle luomalle aukealle ja hänen uusien ystäviensä rakentamaan taloon. Muun vieraanvaraisuuden hän torjui.
— En halua vaimoja, todisteli hän, — koska minulla on tekeillä suuria suunnitelmia kuningaskuntani valloittamiseksi pahoilta miehiltä, jotka ovat isäni neuvonantajia.
Yksinäinen hän todellakin oli, sillä kukaan ei nähnyt häntä muulloin kuin sattumalta. Hänen tapanaan oli metsästää yöllä ja nukkua kuumat päivät. Joskus, kun auringon punainen pallo painui joen läntisen rannan metsän taa, kyläläiset näkivät sinisen savupatsaan hänen tulestaan, kun hän keitti itselleen ilta-ateriaa; joskus joku kotiinpalaava venemies näki hänen vaiteliaana kulkevan metsän läpi kaatomatkoilleen.
He sanoivat häntä Vaiteliaaksi, ja hän tuli jopa hieman kuuluisaksi.
Vieläpä hän nautti isäntiensä luottamustakin. Isisi on Ulkomaan joen päästävissä, jota myötävirtaa tuli öisin tyhjiä, omituisia veneitä palaten öisin täynnä niskasta toisiinsa kytkettyjä ihmisiä, ja Ranskan Länsi-Afrikan viranomaiset — Ranskan Länsi-Afrikka on Isisin naapurina — kuulivat kertomuksia hyökkäyksistä ja ryöstöistä, joita he eivät voineet tutkia, sillä Isisin raja on kuudensadan mailin päässä ranskalaisesta päämajasta, erämaisen taipalen takana.
Imgani näki metsästysmatkoillaan asioita, jotka olisivat hämmästyttäneet häntä, ellei hän olisi ollut melkein tunteeton mies.
Hän näki pieniä karavaaneja, jotka tulivat ryöstöretkiltä Ranskan alueelta mukanaan vaikeroivia naisia ja kiroavia miehiä, kaikki sidottuina.
Hän näki kummallista ihmisten laivausta öisin ja oppi tuntemaan valkoviittaiset arabit, jotka käyttivät ruoskaa sangen taitavasti.