Imgani nyökkäsi päätään viisaasti.
— Se on totta, sanoi hän. — Ihmiset, jotka tappavat valkeita miehiä, pääsevät suureen kunniaan, sillä muut kansat sanovat: 'Kas, nämä miehet tappavat valkeata väkeä.'
— Ja kun hän on kuollut, jatkoi sanantuoja, — monta nuorta miestä menee veneeseen, joka savuaa, ja he tappavat kaikki hänen mukanaan olijat.
— Se on myös viisasta, sanoi Imgani, — kun tapan valkean miehen, tapan myös hänen ystävänsä.
Hän selosti urotöitään jotensakin laveasti ja hyvin yksityiskohtaisesti. Miehen mentyä Imgani valmisti aterian kalasta ja maniokista, kiilloitti keihäittensä terät kostealla hiekalla, kuivasi ne huolellisesti ruoholla ja paneutui majansa varjoon lepäämään.
Hän heräsi iltapäivällä ja sukelsi veteen uiden pitkin, voimakkain vedoin keskivirtaa kohti.
Sitten hän ui takaisin rannalle, antoi ihonsa kuivua auringossa ja pukeutui leopardinnahkaansa.
Hän tuli kylään hitaasti ja havaitsi, että siellä oltiin hämmentyneitä. Erittäinkin oli hämmentynyt tuo viisas päällikkö, sillä oli saapunut tieto, että Sandi tulee illalla, ja nyt juuri hänen laivansa tuli joen mutkassa.
Suunnitelma oli mennyt myttyyn: Sanders tuli kahta päivää liian varhain, ja Ifiba ja Mbuka, hänen luotettavat miehensä, olivat matkalla, eikä ollut aikaa hankkia muita murhaa tekemään.
Laiva asettui pitkin rantaa peräratas hitaasti pyörien, ja sitten he näkivät, Imgani muiden mukana, että kannet olivat täynnä sotilaita, tyyniä, ruskeita, sinipukuisia ja fetsipäisiä miehiä.