— Olen sinulle armollinen, sanoi hän, — sillä heti kylään tultuamme hirtän sinut.
— Arvelin niin, sanoi päällikkö lihastakaan väräyttämättä, — ja olen kuullut sinun hirttävän miehiä nopeasti, niin etteivät he kärsi paljoa.
— Se on tapani, sanoi Joen Sanders, ja päällikkö nyökkäsi päätään myöntyvästi.
— Toivon, että niin on, sanoi hän.
Saavuttiin surulliseen kylään, sillä siellä oli monen naisen pukeuduttava surulehviin.
Sanders tuli maihin hausain kanssa ja piti suuren palaverin puiden alla.
— Tuokaa luokseni vanhus Mfabaka, joka näkee näkyjä, sanoi hän, ja he toivat hänen luokseen niin vanhan miehen, ettei hänellä ollut muuta muotoa kuin luut.
He kantoivat hänet oikeuspaikalle ja asettivat hänet komissaarin eteen.
— Olet paha mies, sanoi Sanders, — ja sinun kielesi valheen takia on monta kuollut; tänään hirtän puuhun sinun päällikkösi, ja hänen kanssaan eräitä muita. Jos sinä astut kansasi eteen ja sanot: 'Se tarina ja se tarina olivat valhetta eikä mitään muuta', niin saat elää päiväsi; mutta jos pysyt valheissasi, niin kautta minun jumalani ja sinun jumalasi sinä kuolet!
Kului pitkä aika, ennen kuin mies puhui, sillä hän oli hyvin vanha ja hyvin säikähtynyt, ja kuolemanpelko, joka on muutamien vanhusten peikko, oli hänen yllään.