Mies epäröi, hämmentyi hieman ja tuli sitten pöydän ääreen ja istahti kömpelösti vastapäätä herraansa.
— Minä odotan sinua, sanoi Sanders, — sinun oman kansasi tavan mukaan.
Hän nosti kaksi suurta lusikallista palmunöljyhakkelusta hänen lautaselleen.
— Syö, sanoi hän.
Mutta mies ei liikahtanut, vaan istui silmät luotuina pöytäliinaan.
— Syö, sanoi Sanders jälleen, mutta Lataki istui liikkumatta.
Silloin Sanders nousi, meni huoneensa avoimelle ovelle ja vihelsi.
Kuului jalkojen töminää, ja kersantti Abibu tuli neljän hausan kera.
Jauhettu lasi — niin hieno lasijauho, että se koskettaessa tuntuu liidulta — on vaarallinen myrkky, koska se joutuessaan ihmisen sisälmyksiin viiltelee ne rikki, ja hän kuolee, kuten rannikon pahat miehet tietävät ja ovat jo satoja vuosia tietäneet. Lataki joutui tuomarin eteen, joka istui ladontapaisessa suuressa oikeussalissa, ja esitti todistajina kolme serkkuaan, yhden veljen ja yhden ystävänsä, jotka vannoivat, että Sanders oli etukäteen asiaa harkittuaan sekoittanut itse lasijauhoa hakkelukseensa. Huolimatta todistusten yhtäpitäväisyydestä — todistajia kuulusteltiin kokonaista neljä kertaa tuomion julistamisen edellisenä iltana — vanki tuomittiin viidentoista vuoden pakkotyöhön.
Tähän olisi juttu loppunut, ellei olisi ollut lulungolaisia, jotka asuvat kaukana pohjoisessa ja joille heidän miehensä vankina pitäminen on casus belli.