Keltaisena kuumeesta, raskassilmäisenä unen puutteesta, parrakkaana ja pesemättömänä Sanders pyyhki ohimoitaan kädenselällä.
— Ota laiva hoitoosi, sanoi hän Abibulle. — Minun täytyy nukkua.
Hän heräsi neljän tienoissa iltapäivällä, kun hyllyllä hänen vuoteensa yläpuolella oleva vesipullo meni kappaleiksi. Sen särkymiseen hän ei huomannut mitään syytä, mutta lasinpalaset ja vesi putosivat hänen päälleen.
Hän kuuli kiväärin pamahtavan aivan lähellä ja avasi hyttinsä oven.
Abibu tuli tekemään ilmoitusta.
— Kaksi miestä ampui rannalta, sanoi hän. — Ammuin niistä toisen.
He lähestyivät nyt kylää; kääntyen suoraan joen poikki he tulivat sen näkyville, ja pikku »Zairen» vihellin kirkui kimeästi.
Sanders näki ryhmän tulevan rantaan, näki keihäiden kimmeltävän, ja kiikarilla hän havaitsi miesten vartalot maalatuiksi. Sitten kuusi kanoottia tuli laivaa vastaan.
Hausakorpraali istahti sanaa puhumatta konekiväärin takana olevaan satulaan ja tarttui kädensijaan.
— Viisisataa askelta, sanoi Sanders, ja korpraali tarkisti tähtäimen pitämättä erityisempää kiirettä.
Kanootit tulivat nopeasti kuin hirmumyrsky, sillä virta oli niille myötäinen. Konekiväärin takana istuva mies puhdisti sinisen takkinsa liepeellä messinkisuojuksessa olevaa himmeää paikkaa ja kohotti silmänsä.