— Teidän kylässänne on valkea mies, valkea nainen ja nuori tyttö, sanoi hän. — Tuokaa ne laivaan, sitten minä istun palaver-majassa ja puhun tästä asiasta.
Mies näytti kiusaantuneelta.
— Herra, sanoi hän, — valkea mies kuoli tautiin, nainen on myös sairas; ja tytöstä minä en tiedä mitään.
Sanders katsoi häneen pää kallellaan kuin uteliaalla linnulla.
— Tuokaa minulle valkea mies elävänä tai kuolleena, sanoi hän hiljaa, — samoin valkea nainen joko elävänä tai kuolleena, ja tyttö.
Tunnin kuluessa he toivat onnettoman lähetyssaarnaajan, kun olivat häntä jonkin aikaa koettaneet saada sellaiseksi, että hänet ilkesi tuoda. Lähetyssaarnaajan vaimo tuotiin toisessa kanootissa, ja neljä naista piteli häntä, sillä hän oli mielipuoli.
— Missä on tyttö? kysyi Sanders. Hän puhui melkein kuiskaten.
Lähetti ei vastannut.
— Tyttö? kysyi Sanders ja löi häntä kepillään poikki kasvojen.
— Herra, mutisi mies kasvot rintaa vasten laskettuina, — hän on päällikön luona.