— Herra, sanoi mies, joka oli puhunut, — Isisissä on jumala, joka henkii elämää. Tämä mies — hän osoitti ruumista sormellaan — on minun veljeni, joka kuoli äkkiä leopardin kautta. Hän kuoli niin nopeasti, ettei hän ehtinyt meille kertoa, mihin oli kätkenyt suolansa ja putkensa. Viemme sen tähden hänet Isisiin, että uusi jumala antaisi häneen juuri niin paljon henkeä kuin tarvitaan, että hän tekisi sukulaisilleen hyvin.
— Keskelle jokea, sanoi Sanders tyynesti ja osoitti sellaiselle yksinäiselle saarelle, joka oli mitä runsaimman viheriän kasvullisuuden peittämä ja juuri kuin tehty hautausmaaksi. — Mikä on nimesi?
— Herra, nimeni on Nkema, vastasi mies hiljaa.
— Mene sitten, Nkema, hän sanoi antaen laivan mennä hiljaa eteenpäin ja katsellen, miten kanootti käänsi keulansa osoitettua saarta kohti ja jätti lastinsa sinne.
Sitten hän soitti koneen täyteen vauhtiin, ohjasi kauemmas hiekkasärkistä ja tuli kulkuväylälle.
Hän oli ajatuksissaan.
Tämä kivi oli aivan erikoinen fetissi ja vaati erityistä käsittelyä. Hän tiesi, että kivi oli olemassa. Siitä oli lukemattomia tarinoita, ja eräs tutkija oli katsellut sitä suurennuslasinsa läpi. Myös hän oli kuullut »messinkiputkisista hengistä» — noista mielikuvituksellisista ja sotaisista varjoista, jotka johtivat rauhan miehet taiston teille — paitsi ei ochorilaisia, jotka eivät koskaan sotineet ja joita ei mikään henkien paljous voinut johtaa väkivallan töihin.
Niinkuin huomataan, Sanders otti luonnonkansat vakavalta kannalta, mikä sivumennen sanoen on hyvän hallitsemistaidon salaisuus. Hänelle henget olivat tekijöitä ja epäjumalat toimivia olioita. Vähemmän tietävä mies olisi hymyillyt, mutta Sanders ei hymyillyt, sillä hänellä oli suuri vastuu niskoillaan. Hän saapui Isisin kaupunkiin iltapäivällä ja huomasi jo kaukaa, että jotakin erityistä oli tekeillä. Tavallisesti häntä vastassa oli suuri joukko naisia ja lapsia, kun hän saapui rannalle, mutta nyt ei ollut muita kuin kuningas ja kourallinen miehiä, kun hän käänsi laivansa keskivirrasta rantaan.
— Herra, sanoi kuningas, — minä en ole tämän kaupungin kuningas uuden jumalan vuoksi; ihmiset ovat kokoontuneet kukkulan tuonnemmalle rinteelle ja he istuvat yöt ja päivät katselemassa jumalalaatikkoa.
Sanders puraisi huultaan ajattelevasti eikä sanonut mitään.