— Ihmeellinen juttu, sanoi hän Carterille kertoessaan tarinaa, — mutta otetaanpa kivi, ehkä se voi tuoda selityksen asiaan. Centurioita — pah!
Otettuna päivänvaloon kivi näytti olevan harmaata graniittia, jota
Sanders ei ollut nähnyt ennen.
— Tässä on 'paholaisen merkkejä', sanoi hän, kun kivi pyöräytettiin ympäri. — Mahdollisesti — ah!
Ei ihme, että hän hämmästyi, sillä kivessä oli kirjaimia, ja Carter näki puhallettuaan tomun pois:
MARIUS ET AUGUSTUS CENT NERO IMPERAT IN DEUS DULCE
Sinä yönä Sanders käyttelemällä unohtunutta latinaansa ja täyttämällä kuluneet paikat arvaamalla sai kokoon seuraavan käännöksen:
»Marius ja Augustus, Neron, keisarin ja hallitsijan,
centuriot, nukkukaa rauhassa jumalien kanssa.
»Me olemme ne, jotka tulivat Hanno Karthagolaisen löytämien villien maiden taa…
»Marcus Septimus meni Egyptiin, ja hänen kanssaan Decimus Superbus, mutta keisarin tahdosta ja jumalien armosta me purjehdimme takaisin mustiin meriin… Täällä me elimme aluksemme kärsittyä haaksirikon barbaarien kunnioittamina ja opettaen heille sotataitoa.
»… Te, jotka tulette jälkeemme… viekää tervehdys Roomaan Cato
Hippocritukselle, joka asuu… portin luona…»