Sanders pudisti päätään, kun oli lukemisen lopettanut, ja sanoi, että se oli »vallan kummallista».
MONROVIAN BOSAMBO
Monta vuotta ovat Ochorin miehet olleet äitelänä komediana Afrikan siirtomaamurhenäytelmässä. Nyt ei enää voida nauraa ochorilaisille. Eikä yön pikkutunneilla kalatulien ääressä keskusteleva pieni unelias seurue saata ilostua kuullessaan tarinoita Ochorista ja ochorilaisista. Kaikki tämä on tapahtunut Liberian hallituksen suosiollisella myötävaikutuksella, vaikkakaan Liberian hallitus ei ole siitä tietoinen.
Kaikella kunnioituksella Liberian tasavaltaa kohtaan sanon, että monrovialaiset, Liberian pääkaupungin asukkaat, ovat suuria valehtelijoita ja varkaita luonnostaan.
Kerran, sanottakoon se valtion kunniaksi, hankittiin sotalaiva — muistaakseni sen lahjoitti joku laivanomistaja, joka ei siitä välittänyt. Hallitus nimitti kolme amiraalia, neljätoista kapteenia ja niin monta upseeria kuin laivaan sopi, ja kaikilla oli mitä loistavin virkapuku. Hallitus aikoi nimittää myös miehistön, mutta laiva ei ollut tarpeeksi suuri, että siihen olisi mahtunut upseerien lisäksi ainoatakaan miestä.
Kerran tämä mustan tasavallan pieni sotalaiva meni merelle, amiraalit ja kapteenit lämmittivät ja ohjasivat sitä — tämä jälkimmäinen oli uutta ja viehättävää.
Takaisin satamaan tultaessa eräs amiraali sanoi:
— Nyt on minun vuoroni pitää perää, ja otti ruorin.
Laiva törmäsi kariin sataman suulla ja meni pohjaan. Upseerit pelastuivat helposti, sillä monrovialaiset uivat kuin kalat mutta merivesi pilasi heidän kauniit pukunsa. Esitykseen, että ryhdyttäisiin laivaa pelastamaan, hallitus viisaasti sanoi:
— Ei, emme luule sen olevan tarpeellista.