Sanders hymyili salaa, kokosi kymmenen hausaansa ja meni takaisin
Isisi-joelle jatkamaan Mbelin etsimistä.
Monestakaan syystä se ei ollut hauskaa etsintää, ja oli myös syitä luulla Isisin kuninkaan itsensä suojelevan murhaajaa. Tälle tiedolle saapui vahvistus eräänä aamuna, kun Sanders Suurelle joelle leiriytyneenä oli aamiaisella nauttien säilykemaitoa ja paahdettua leipää. Saapui kiireesti Sato-Koto, kuninkaan veli, hyvin järkyttyneenä, sillä hän oli paossa kuninkaan vihaa. Hän lateli julki kaikki uutiset, jotka eivät liikuttaneet Sandersia vähääkään. Mutta se, mitä hän kertoi kuninkaan luona oleskelevasta poppamiehestä, oli todella mielenkiintoista, ja Sanders lähetti päämajaan viestin, ja kun se oli sinne saapunut, päämajasta lähetettiin hra Niceman — joka oli aikanaan palannut Lontoosta — moraalisella saarnalla taivuttamaan Isisin kuningasta.
Kokoamistamme todisteista käy ilmi, että kuningas ei ollut hellämielinen. On epäämätön totuus, että Nicemanin pää, pistettynä seipääseen kuninkaan majan eteen, todisti kuninkaan ylevää luonnetta.
Neljä sotalaivaa purjehti Simonstownista ja yksi Sierra Leonesta, ja vajaassa kuukaudessa kuningas, joka oli tappanut vieraansa, toivoi, ettei olisi sitä tehnyt.
Päämaja lähetti Sandersin selvittämään sotkun poliittista puolta.
Eräs meriupseeri näytti hänelle, mitä oli jäljellä kuninkaan kylästä.
— Luulen, sanoi tämä mies, — että teidän on kaivettava jostakin uusi kuningas, olemme melkein tappaneet edellisen.
Sanders nyökkäsi.
— En aio pukeutua surupukuun, hän sanoi.
Ei ollut vaikeata löytää tarjokkaita avoimeen virkaan. Sato-Koto, kuolleen kuninkaan veli, ilmoitti olevansa halukas ottamaan vastaan viran melko nopeasti.