— Mitä te sanotte, kysyi laivastoa johtava amiraali.
— Sanon ei, vastasi Sanders arvelematta. — Kuninkaalla on poika, yhdeksänvuotias, kuninkuus on hänen. Sato-Koto saa toistaiseksi olla sijaishallitsija.
Ja niin se asia oli järjestetty Sato-Koton nyreästi suostuessa. Uusi kuningas löytyi metsästä naisten joukosta, ja hän yritti vastustella, mutta Sanders talutti hänet korvasta kylään.
— Poikani, sanoi hän ystävällisesti, — miksi ihmiset sanovat sinua?
— Peteriksi, herra, vikisi potkiva poika, — valkoisten miesten tapaan.
— Hyvä, sanoi Sanders, — sinä olet nyt kuningas Peter. Hallitse tätä maata viisaasti ja tarkoin tapojen ja lakien mukaan. Sinä et saa tehdä pahaa kenellekään, et häväistä ketään, et saa tappaa, et käydä sotaa etkä vahingoittaa mitään, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi, ja jos sinä rikot tätä vastaan, Herra sinua varjelkoon!
Siten tehtiin kuningas Peter itsevaltiaaksi Isisissä, ja Sanders meni takaisin päämajaan pienen merisotilas- ja hausa-armeijansa kanssa, sillä Mbeli, poppamies, oli tapettu kylää valloitettaessa, ja Sandersin työ oli loppunut.
Isisin kylän valloittaminen ja nuoren kuninkaan kruunaaminen kerrottiin Lontoon lehdissä, eikä siinä ollut mitään unohdettu. Mukanaolleet erityiskirjeenvaihtajat olivat kuvanneet sen niin, että monet iäkkäät naiset itkivät ja moni nuori nainen sanoi: »Kuinka kaunista!» ja kuvausten synnyttämät moninaiset tunteet johtivat siihen, että nti Clinton Calbraith, joka oli maisteri ja hyvin kaunis, lähetettiin paikalle. Hän tuli orvon kuninkaan »äidiksi», holhoojaksi ja ystäväksi. Hän maksoi itse matkansa, mutta kirjat ja koulutarvikkeet, jotka täyttivät kaksi laatikkoa, oli ostettu erään lastenlehden kustannuksella. Sanders tapasi hänet maihinnousupaikalla uteliaana näkemään, miltä valkea nainen näyttää.
Sanders antoi hänen käytettäväkseen majan ja lähetti erään rannikkolaiskirjurin vaimon häntä kaitsemaan.
— Niin, nti Calbraith, sanoi Sanders sinä iltana ruokapöydässä, — mitä te haluatte tehdä Peterille?