* * * * *
— Miten tutkimukset edistyvät? kysyi hausakapteeni viikkoa myöhemmin.
— Mikäli minä huomaan, sanoi Sanders, — hän kokoaa sellaista kuolonsaalisluetteloa, että sen rinnalla suuren ruttoajan luettelot näyttävät terveyskylpylän ilmoitukselta.
— Missä hän nykyisin on?
— Hän on mennyt Lukatiin, ja minä olen huolissani, — ja Sanders näyttikin siltä.
Hausakapteeni nyökkäsi, sillä kaikenlaisia tietoja oli tullut Lukatista. Siellä oli saatu hyvä sato, ja hyvä sato tuo laiskuuden, ja laiskuus tuo pahat ajatukset. Siellä oli myös tanssittu paholaistansseja, ja Bokarin alueen hiljaiset miehet, jotka asuvat Lukatin naapureina, olivat kadottaneet naisia.
— Olen saanut vapaat kädet kukistaa kapinan alueellani, sanoi Sanders, — ja merkit viittaavat kapinaan. Mitä sanotte? Ilmoitammeko ja pyydämme apuväkeä, vai luotammeko onneemme?
— Se on teidän niskoillanne, sanoi hausakapteeni, enkä halua neuvoa teitä. Jos asiat menevät sekaisin, saatte potkut; mutta jos asia olisi minun, niin menisin kuin ammuttu — tietysti.
— Sataneljäkymmentä miestä, mutisi Sanders.
— Ja kaksi konekivääriä, ehdotti toinen.