— Entä Tagondo, minun ystäväni? kysyi Sanders käyttäen Carterista hänen alkuasukasnimitystään.

— Herra, hän kuoli, sanoi Olari, — hän kuoli mongotautiin — aivan tautiin.

— Varmaan, sanoi Sanders nyökäyttäen päätään, varmaan sinä kuolet samaan tautiin.

Olari katseli ympärilleen etsien pakotietä.

Hän näki hra Georgen katsovan toisesta toiseen hämmästyneenä ja heittäytyi kirjeenvaihtajan jalkoihin.

— Herra, sanoi hän, — pelasta minut tästä miehestä, joka vihaa minua!

George ymmärsi asian; hänen tulkkinsa sanoi hänelle lopun; ja kun hausapalvelija ojensi kätensä tarttuakseen päällikköön, hän työnsi sen pois, sillä hän oli jo unohtanut päällikköä kohtaan tuntemansa pelon.

— Kuulkaahan, Sanders — sanon, että olette jo rangaissut tätä raukkaa tarpeeksi!

— Ottakaa tuo mies, kersantti, sanoi Sanders terävästi; ja hausa tarttui Olariin ja heitti hänet menemään.

— Saatte vastata tästä! karjui jalosuk. George Tackle pyhän vihan vallassa.