Tanssit olivat nyt jokaöisiä, ja tahdikas jalkojen töminä, keihäiden kalistaminen ruokokilpiä vasten ja tanssijain laulun loppumaton melu pitivät hänet valveilla läpi yön. Sanantuojia tuli Olarin luo päivittäin hyvin kaukaa, ja kerran hän heräsi keskellä yötä huutoihin. Hän hyppäsi ylös vuoteestaan ja veti syrjään telttansa oviverhon ja näki kuutta alastonta naista raahattavan kylän läpi — Bokariin tehdyn ryöstöretken saalis. Hän pukeutui tuskan ja kauhunhien valuessa selkää pitkin ja meni päällikön majaan, onneksi ilman tulkkia, sillä se, mitä päällikkö sanoi, olisi tuottanut hänelle halvauksen.
Aamulla tuon epämiellyttävän tapauksen jälkeen hän marssitti neljä hausaansa ja vielä saatavissa olevat kantajansa ja valmistautui matkaan.
— Herra, sanoi Olari, kun vaatimus oli tulkittu, mieluummin toivoisin sinun jäävän. Maa on täynnä pahoja ihmisiä, ja minulla on vielä sinulle paljon kertomista Sandin pirullisuudesta. Sitä paitsi, sanoi päällikkö, tänä yönä on sinun kunniaksesi suuri tanssi.
Hän osoitti kolmea orjaa, jotka pystyttivät suurta paalua keskelle kylän katua.
— Tämän jälkeen annan sinun mennä, sanoi Olari, — sillä sinä olet minun isäni ja minun äitini.
Hra George epäröi, kun yhtäkkiä kadun kumpaankin päähän ilmestyi kuin taikaiskusta kaksikymmentä matkalla nuhrautunutta hausaa. He seisoivat hetken asennossa, hajaantuivat sivuillepäin, ja kummankin joukon keskellä kiilsi konekiväärin vesivaippa.
Päällikkö ei sanonut mitään, katsoi vain ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen, ja hänen ruskeat kasvonsa muuttuivat likaisenharmaiksi. Sanders asteli hitaasti ryhmää kohti. Hänen partansa oli ajamaton, hänen pukunsa oli okaitten repimä, kädessä hänellä oli pitkäpiippuinen pistooli.
— Olari, sanoi hän hiljaa, ja päällikkö astui esiin.
— Luulen, Olari, sanoi Sanders, — että sinä olet ollut päällikkönä liian kauan.
— Herra, isäni oli päällikkönä ennen minua, ja sitä ennen hänen isänsä,
Olari sanoi kasvot vääristyneinä.