— Antakaa valkoisen miehen sanoa, kuka on suurempi, ärähti eräs vanhempi neuvonantaja, ja kuului hyväksymisen mutinaa.
— Herra, sanoi Sanders katsoen valtaistuimella istuvaa iäkästä miestä silmiin, — olen nähnyt Lo Benin.
Hän tarkoitti Lo Benguelaa, Matabelen kuningasta.
Kuningas rypisti jälleen ja nyökkäsi.
— Hänestä olen kuullut, sanoi hän, — hän oli suuri kuningas ja kansojen syöjä — kenet vielä?
— Kuningas, valehteli Sanders, — myös Ketsevaion.
— Humaus kävi läpi joukon, sillä nimi Ketsevaio oli eräs sellainen, jonka maine kantautui pohjoiseen.
— Mutta valkeita kuninkaita! intti kuningas. — Onko maailmassa valkeata kuningasta, jonka nimi saa miehet vapisemaan, kun se mainitaan?
Sanders hymyili sisimmässään, hän tiesi kyllä sellaisen kuninkaan, mutta hän vastasi, ettei ollut koskaan nähnyt sellaista kuningasta.
— Ja sotajoukko, sanoi kuningas, — oletko koskaan nähnyt sellaista sotajoukkoa kuin minun?