Ja niin hän kävi läpi koko omaisuutensa; ja Sanders huomatessaan valheen säästävän hänet selkkauksista valehteli ja julisti kuningas Limbilin maailman suurimmaksi kuninkaaksi, parhaan armeijan päälliköksi ja mahtavan kuningaskunnan valtiaaksi.
Sanottakoon, että Jitingin hallitsijalla oli virheissäänkin oikeamielisyyttä, sillä tyytyen alueittensa laajuuteen suuri kuningas teki julmuutensa, epäoikeutetut tekonsa ja kävi pikku sotansa oman valtakuntansa rajojen sisäpuolella. Hän haki siitä huvitusta.
Eräänä päivänä, kun maailma oli viileä ja ilma oli täynnä Afrikan kevään hienoa tuoksua, Sanders oli matkalla pienten maakuntien halki. Ne ovat niitä maita, jotka ovat kaukana suurilta joilta. Maita, jotka ovat kansainvälisten rajojen halkomia tai ulottuvat jonnekin erämaihin ja joihin kartoittaja on merkinnyt: »Englannin suojeluksen alla».
Se oli aina hupaisa matka — Sanders teki sen kerran vuodessa — sillä tie kulki outoja jokia myöten harvinaisten maisemien halki ohi kylien, joissa ei koskaan ollut nähty muita valkoisia miehiä kuin Sanders. Kuukauden matkattuaan komissaari tuli Ikeliin, joka on suuren kuninkaan valtion vieressä, ja vanhimmat ja päälliköt ottivat hänet kohteliaasti vastaan.
— Herra, olet tullut hyvään aikaan, sanoi päällikkö, — tänä iltana
Daihili tanssii.
— Ja kuka on Daihili? kysyi Sanders.
He kertoivat hänelle; myöhemmin he toivat hänet komissaarin nähtäväksi, itsetietoisen tytön, hävyttömän nenäkkään, hän ajatteli, alkuasukkaaksi.
Hento tyttö, tavallisia naisia hieman pitempi, muodoltaan säännöllinen, eivätkä hänen kasvonsa olleet eurooppalaiseltakaan kannalta epämiellyttävät, ja hän oli käytökseltään hieno, jokaiselta liikkeeltään sopusuhtainen. Sikariaan imeskelevä Sanders heitti häneen yhden silmäyksen.
— Tyttö, sinun kerrotaan tanssivan, sanoi hän.
— Niin, sanoi tyttö, — olen maailman suurin tanssija.