Sanders lähetti hakemaan lähetyssaarnaajia. Ensi kerralla he kieltäytyivät tulemasta, mutta toisella kerralla he tulivat, sillä Sandersin lähettämä sanoma oli lyhyt ja jyrkkä.
— Emme ymmärrä teidän menettelynne luonnetta, sanoi toinen. — Se tuntuu olevan ristiriidassa toimittamamme asian vapauden kanssa.
— Ymmärrätte minua paremmin, sanoi Sanders, joka tunsi miehensä, — kun sanon teille, että en salli teidän saarnaavan harhaoppeja kansani keskuudessa.
— Harhaoppeja, hra Sanders! sanoivat neekerit värisevin äänin. — Se on vakava syytös.
Sanders otti paperin pöytänsä laatikosta; keskustelu tapahtui hänen työhuoneessaan.
— Sinä ja sinä päivänä, hän sanoi, — te puhuitte tätä, tätä ja tätä.
Toisin sanoen hän syytti heitä tasa-arvoisuuden rajan ylittämisestä ja siirtymisestä poliittisen kiihotuksen alueelle.
— Valheita, sanoi vanhempi kahdesta empimättä.
— Totta tai valhetta, sanoi Sanders, — te ette enää mene Isisin alueelle.
— Tahdotteko jättää pakanat pimeyteen? kysyi lähetyssaarnaaja. — Onko kantamamme kynttilä liian valoisa?