— Hän ei ole lapsi, sanoi hän kauhistuneena, — hän on pieni… pieni paholainen.
— Sitä minäkin, sanoi Sanders syvällisesti.
— Kuningas? Se on kamalaa! Hän asuu multamajassa ja kulkee alastomana.
Jos olisin sen tiennyt!
— Luonnon lapsi, sanoi Sanders. — Ette luullut näkevänne sellaista?
— En tiedä, mitä luulin, mutta en voinut olla kauempaa, se oli mahdotonta.
— Siltä näyttää, sanoi Sanders itsekseen.
— Tietysti tiesin, että hän oli musta, jatkoi neiti, ja minä tiesin sen… se oli aivan kauheaa.
— Tosi on, rakas neiti, sanoi Sanders, — että Peter ei ollut niin ihana kuin te kuvittelitte, hän ei ollut jalo, kirkassilmäinen lapsi, hän elää likaisesti — eikö niin?
Tämä ei ollut ainoa yritys kasvattaa Peteriä. Kuukausia jälkeenpäin, kun neiti Calbraith oli mennyt kotiin ja oli toimeliaasti kirjoittamassa kuuluisaa kirjaansa »Yksin Afrikassa, kirj. Englantilaisnainen», Sanders kuuli toisesta kasvatusotteesta. Kaksi etiopialaista lähetyssaarnaajaa oli tullut Isisiin takateitä. Etiopialaisen lähetysseuran muodostavat kristityt mustat miehet, jotka yksinkertaisesti perustaen uskontunnustuksensa Pyhään Sanaan saarnaavat tasa-arvoisuuden evankeliumia. Musta mies on arkipäivinä yhtä hyvä kuin valkoinenkin, mutta sunnuntaisin jopa parempikin, jos hän kuuluu Reformeerattuun etiopialaiseen kirkkoon.
He tulivat Isisiin ja pääsivät heti kansan suosioon, sillä heidän puheensa miellytti sangen suuresti Sato-Kotoa ja kuninkaan neuvonantajia.