— Olen vanha mies, mutisi kuningas, mutta tyttö, joka seisoi hänen sivullaan, ei puhunut mitään. Hänen silmänsä eivät vain siirtyneet Sandersin tiilenpunaisilta kasvoilta pois.
— Vanha sinä olet, sanoi tämä, — mutta et kuitenkaan liian vanha kuolemaan.
— Olen suuri kuningas, sanoi toinen, — eikä ole kohtuullista, että suuri kuningas hirtetään.
— Mutta jos sinä jäät elämään, sanoi Sanders, — niin toiset suuret kuninkaat sanovat: Saamme tehdä näitä julmuuksia, ja suuruutemme tähden me saamme elää.
— Entä miten minun käy? sanoi tyttö hiljaa.
— Sinun! sanoi Sanders ja katsoi häneen. — Ho, hi, sanoi hän, kuin olisi vasta huomannut hänet. — Sinä olet tanssiva tyttö? Sinulle emme tee mitään, Daihili, koska sinä et ole mitään.
Hän näki tytön värähtävän kuin ruoskaniskusta.
Työn päätyttyä hausaeversti ja Sanders keskustelivat.
— Minä en voi ymmärtää, sanoi eversti, — miksi meidät niin äkkiä määrättiin tänne. Se on vuosia ollut tarpeen — mutta miksi tämä nopea toiminta?
Sanders irvisti salaperäisesti.