Mutta tämä oli metsä, jossa pahat ajatukset tulivat hyviksi ajatuksiksi, ja, Jumala tietää, hänen päänsä oli täynnä. Hän halusi rauhaa ja unta ja onnea — hän ikävöi onnea suuresti. Otaksutaan, että ori olisi voittanut suuren kilpa-ajon? Se ei ollut voittanut (hän kirosi pahaa muistoa), mutta otaksutaan? Otaksutaan, että hän olisi tavannut ystävän, joka olisi lainannut hänelle kuusitoistatuhatta puntaa, tai vaikkapa vain Ethel..
— Herra, sanoi Abibun ääni, — puk-a-puk, hän tulee.
— Äh, mitä se on?
Mainward kääntyi melkein raivoisana mieheen.
— Puk-a-puk — kuulethan.
Mutta sairas mies ei kuullut »Zairen» perärattaan loisketta, kun pieni laiva halkoi virtaa — häntä ihmetytti, että aamu koitti, ja vastenmielisesti hän tunnusti itselleen, että hän oli nukkunut. Hän sulki silmänsä jälleen ja näki ihmeellistä unta. Tuli lyhyt, ruskettunut mies, jolla oli sileäksi ajellut kasvot ja valkea aurinkokypärä ja keltainen päällystakki yöpuvun päällä.
— Miltä teistä tuntuu? kysyi vieras.
— Roskaiselta, sanoo Mainward, — erittäinkin Ethelin vuoksi; luuletteko hänen tehneen kauniisti, kun johti minut siihen luuloon, että pitää minusta hirveästi, ja sitten viime hetkellä puijasi minua?
— Kauheaa, sanoo vieras valkea mies vakavasti, mutta heittäkää hänet mielestänne nyt; hän ei ole ajattelemisen arvoinen. Mitä sanotte tästä?
Hän näytti pientä, vihertävää pilleriä, joka oli hänen etusormensa ja peukalonsa välissä, ja Mainward nauroi heikosti.