— Hauskaa, hauskaa! — kirkasi Meeri.
— Iines Stormbom on sievä tyttö — virkkoi Bruuno — mutta Eeva on laappa.
— Hyi, olet oikein tuhma, kun puhut tuolla tavalla herttaisesta
Eevasta, joka vain on vähän ujoluonteinen — torui Gerda veljeänsä.
— No, sittenhän meitä tulee olemaan koko suuri seura huomenna, äitiseni — sanoi Freedrik, joka istui äitinsä vieressä. — Näytät väsyneeltä, äiti!
— Lilli yski yöllä ja piti minua hereillä — vastasi rouva Bergendahl ja katsoi ystävällisesti vanhimpaan poikaansa. He ymmärsivät aina hyvin toisiansa.
— Mistä on Lilli voinut saada yskää keskikesällä? Mielestäni äiti ja hoitaja vartioitsevat häntä aamusta iltaan.
— Vain viime viikon kosteasta ilmasta. Hän on sellainen heikko olento.
— Yöt päivät on äidillä meistä muretta, et koskaan, äiti kulta, väsy uhraamasta itseäsi lastesi hyväksi.
— Rakas poikani, luuletko äidin rakkauden pitävän sellaista minään uhrina?
Freedrikin katse kohtasi äidin katsetta, ja syvä kiitollisuus kuvautui siinä. — Suokoon Jumala, ettet milloinkaan saisi meistä surua, äiti, kun aina meistä kaikista vaivojasi säästämättä pidät huolta — sanoi hän, — ei kenelläkään maailmassa ole niin hyvää äitiä kuin meillä.