— Todellakin, pikku kultani! Monta tuhatta kiitosta teille kaikille! — Gerda kurkotti kätensä kaikille ympärillä oleville ja näytti niin iloiselta ja hyvältä, kuin nuoren onnellisen tytön aina tulisi olla.
Nyt tuli asessori Bergendahl kävelyltään, hän kun tavallisesti aamusin oli maitaan tarkastelemassa. Gerda juoksi häntä vastaan.
— Jumala siunatkoon pikku, ei, isoa tyttöäni!
— Isä kulta, sinulle olen kuitenkin aina pikku Gerdasi.
Aamiaishetki oli hyvin iloinen tänä päivänä. Aamupäivällä saivat sitte kaikki lapset kahvia ja sekä rusinaleipää että kaakkua. Lotta täti oli aikaisin aamulla lähettänyt ison kopan hyötymansikoita ja oivallisen meloonin. Päivälliseksi hän tuli itse tuoden mukanaan komean kukkavihon, jossa oli kahdeksantoista lajia ruusuja, sekä pienen hajuvesipullon hopeasuullisineen. Ei kukaan antanut halukkaammin kuin Lotta täti, ja aina hän keksi erittäin somia lahjoja.
Kaikilla tytöillä oli tänään rinnassa kukkasia, joita olivat puutarhasta poimineet, mutta Gerda, joka oli päivän sankaritar, oli koristettu kokonaisella kiehkuralla, ja se oikein somistutti hänen valkoista kesäpukuansa. Ilo oli ylimmillään, kun pappilan vaunut ajoivat pihaan. Elma tarttui oitis Meerin käsikynään ja rupesi tuttavallisesti kuiskailemaan hänen kanssaan, sillä välin kuin hänen serkkunsa, ujo Eeva, turvautui Helkaan.
— Tuolla tytöt taas kulkevat kuiskaillen ja virnistellen — sanoi Bruuno. — Tule Iines, sinä joka olet viisas ihminen, katsomaan kaunista varsaani; sain sen jouluksi isältäni, ja nyt se on kasvanut niin suunnattomasti.
— Niin, menkäämme oitis — huudahti reipas Iines, ja he kiirehtivät pois.
Gerda puhui sekä nuorten että vanhojen kanssa, ja Vihtori valkoiset liivit yllä ja hansikkaat käsissä oli hänen ainainen ritarinsa, kohtelias ja hieno tavallisuuden mukaan. — Hän näyttelee osaansa aina tottuneesti, ei hämmenny, milloinkaan — arveli Lotta täti, joka vähän hymyili hänen keikarimaisuuttaan. Mutta avuliaampaa ja kohteliaampaa nuorukaista tuskin saattoi tavata, sen täti halusta myönsi, vaikka teki mieli vähän ivata hänen lapsellista turhamaisuuttaan.
Kun kaikki olivat juoneet kahvia, kokoontuivat nuoret pihamaalle. Siellä seisottiin ryhmissä katselemassa miten Vihtori ja Freedrik Gerdan kanssa pelasivat lawn-tennistä; mutta Lotta täti, joka aina tahtoi eloa ja vilkkautta seuraan, kehoitti heitä juoksuleikkeihin.