Rosedale saavutti hänet ottaen muutamia ripeitä askelia ja tarttui hänen käsikoukkuunsa. "Miss Lily — älkää noin kiiruhtako pois. Jollettekaan välitä todenpuhumisesta, en käsitä, miksette sallisi minun tehdä sitä."
Lily oli seisahtunut hetkiseksi kulmakarvat kohotettuina irtaantuen vaistomaisesti Rosedalen kosketuksesta, vaikkeikaan koettanut päästä kuulemasta hänen sanojaan.
"Minusta tuntui", lausui Lily, "että olette tehnyt sen odottamatta minun lupaani."
"No niin — miksette sitten kuulisi syitä menettelyyni? Emmehän kumpikaan ole niin nuoria ja kokemattomia, että suunsa puhtaaksipuhuminen järkyttäisi meitä. Olen rakastunut teihin enemmän kuin vuosi sitten, mutta minulle on selvinnyt se seikka, että tilanne on muuttunut."
Lily katseli häntä yhä yhtä ivallisen tyynenä. "Tarkoitatte sanoa, että minä en ole yhtä haluttava otus kuin luulitte?"
"Niin, sitä minä juuri tarkoitan", vastasi Rosedale varmasti. "En halua sekaantua siihen, mitä on tapahtunut. En usko juttuja teistä — en tahdo uskoa niitä, mutta ne ovat nyt kerran olemassa, eikä se ollenkaan muuta asiaa, etten minä niitä usko."
Lilyn ohimot sävähtivät punaisiksi, mutta hänen äärimmäinen ahdinkotilansa karkoitti pisteliään vastauksen hänen huuliltaan ja hän katsoi yhä tyynesti Rosedalea vasten kasvoja. "Jolleivät ne ole tosia", hän sanoi, "niin eikö se muuta tilannetta?"
Rosedale tarkasteli häntä tyynesti ja tutkivasti, mikä saattoi Lilyn tuntemaan itsensä vain erikoisen hienoksi ihmiskauppatavaraksi. "Luulen, että niin käy romaaneissa, mutta varmastikaan ei todellisessa elämässä. Tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin. Kun nyt puhutaan suoraan, niin sanotaan julki koko totuus. Viime vuonna tahdoin kaikin mokomin naida teidät, ettekä te tahtonut katsoakaan minuun; tänä vuonna — no niin, te näytätte olevan suostuvainen. No, mitä on muuttunut sillä välin? Teidän asemanne, siinä kaikki. Silloin luulitte voivanne tehdä paremmat kaupat, nyt —"
"Te luulette voivanne?" pääsi Lilyltä ivallisesti.
"Miksei, kyllä: yhdellä tavalla, niinpä niin." Rosedale seisoi hänen edessään kädet taskussa, rinta pystyssä. "Tällä tavalla, nähkääs: Olen saanut alituisesti ponnistella näinä viime vuosina kohottaessani yhteiskunnallista asemaani. On kai hassua, että puhun siitä? Miksen sanoisi, että haluan päästä hienoon seuraelämään? Eihän yksikään mies häpeä sanoa haluavansa omistaa kilpa-ajohevosia tai taulukokoelman. No niin, pyrkimys seuraelämään on eräs toinen laji noita mielihaluja. Tavalla millä tahansa tahdon päästä parhaimpien perheiden seurapiiriin; ja niihin pääsenkin vähitellen. Mutta minä tiedän, että nopein keino vieroittaa itsensä 'oikeista' ihmisistä on se, että esiintyy 'ei oikeiden' seurassa. Ja siitä syystä minä haluan välttää erehdyksiä."