Sitten Rosedale naurahti lyhyesti ja otti esille kultaisen savukekotelon, josta hän kömpelöillä jalokivillä koristetuilla sormillaan hamuili kultaimukkeista savuketta. Valittuaan yhden hän oli hetken ajan vaiti ennenkuin hän sanoi: "Paras neiti Lily, olen pahoillani, jos välillämme on ollut jotain pientä väärinkäsitystä — mutta te annoitte minun tuntea, että kosintani oli niin toivotonta, ettei minulla todellakaan ollut aikomusta uudistaa sitä."
Veri sihisi Lilyn suonissa, mutta hän karkoitti ensimmäisen vihan puuskan ja sanoi suopean arvokkaalla äänellä: "Minun on moitittava vain omaa itseäni, jos te saitte sen vaikutelman, että päätökseni oli lopullinen."
Hänen sanoilla leikittelynsä oli Rosedalelle aina liian nokkelaa ja tämä vastaus piti häntä hämmentyneen hiljaisena, kun Lily ojensi kätensä ja lisäsi hieno surullisuuden vivahdus äänessään: "Ennenkuin heitämme toisillemme hyvästit, haluan ainakin kiittää teitä siitä, että olette kerran ajatellut minusta sillä tavoin."
Hänen kätensä kosketus, hänen katseensa eloisa viehkeys kosketti Rosedalea arkaan kohtaan. Miss Bartin erikoinen luoksepääsemättömyys, se välimatkavaikutelma, jota hän saattoi herättää osoittamatta halveksumisen vihjaustakaan, se juuri teki Rosedalelle vaikeaksi jättää häntä.
"Miksi te puhutte jäähyväisistä? Eikös meidän pitänyt tulla hyviksi ystäviksi?" tiukkasi Rosedale päästämättä hänen kättään.
Lily veti sen rauhallisesti pois. "Mitä te tarkoitatte hyvinä ystävinä olemisella?" kysyi hän vuorostaan hieno hymy huulilla. "Rakasteletteko minua menemättä kanssani naimisiin?"
Rosedale naurahti päästen jälleen hilpeälle mielelle. "Niin, jotain sinnepäin, luullakseni. En voi olla rakastelematta teitä — enkä käsitä, kuinka kukaan voi olla tekemättä sitä, mutta tarkoitukseni ei ole pyytää kättänne, niin kauan kuin voin olla tekemättä sitä."
Lily hymyili yhä. "Pidän suoruudestanne, mutta pelkään, että ystävyytemme voi tuskin kestää sellaisilla edellytyksillä."
Hän kääntyi poispäin ikäänkuin näyttääkseen, että oli saavutettu päätekohta, ja Rosedale seurasi häntä muutamia askelia tuntien pettymyksekseen, että Miss Bart oli loppujen lopuksi pitänyt valtit kädessään.
"Miss Lily —" hän alkoi vaistomaisesti, mutta Lily kulki edelleen näyttämättä kuulevan häntä.