Tämä odottamaton myönnytys sai myöskin Gertyn äänettömäksi, ja hän yhä epäröi, jatkaako samaa aihetta, kun Selden rohkaisi häntä lisäämällä: "Olen toivonut näkeväni hänet — mutta Gormerien seurapiiri näkyy vievän hänen aikansa sitten hänen Euroopasta paluunsa."
"Paljon suurempi syy on tämä: hän on ollut hyvin onneton."
"Onneton ollessaan Gormerien seurassa?"
"Oh, en kiellä hänen läheistä suhdettaan Gormereihin; mutta tämäkin on nyt luullakseni lopussa. Nähkääs, ihmiset ovat olleet hyvin tylyjä, sen jälkeen kuin hän riitaantui Bertha Dorsetin kanssa."
"Ah —" huudahti Selden nousten äkkiä kävelemään ikkunan luo, minne hän jäi katselemaan pimenevälle kadulle hänen serkkunsa jatkaessa selittelyään: "Judy Trenor ja hänen omat sukulaisensa ovat myöskin hylänneet hänet — ja kaikki siksi, että Bertha Dorset kertoi niin kauheita juttuja. Ja Miss Bart on hyvin köyhä — tiedättehän, että rouva Peniston kuittasi hänet hyvin pienellä perinnöllä annettuaan hänen ensin ymmärtää, että hän saisi kaiken."
"Tiedän kyllä", myönsi Selden lyhyesti, kääntyen takaisin huoneeseen, mutta vain astellakseen levottomasti oven ja ikkunan väliä. "Niin, — häntä on kohdeltu hirveästi, mutta juuri se seikka on onnetonta, ettei mies, joka haluaa osoittaa hänelle myötätuntoaan, voi sanoa sitä hänelle."
Hänen sanansa aiheuttivat Gertyssä heikon pettymyksen väristyksen.
"Olisihan muitakin keinoja osoittaa hänelle myötätuntoa", esitti hän.
Hieman naurahtaen Selden istuutui hänen taakseen takan ääressä olevalle pienelle sohvalle. "Mitä tarkoitatte, te parantumaton lähetyssaarnaaja?" kysyi hän.
Gerty punehtui, ja hetken ajan tämä olikin hänen ainoa vastauksensa. Sitten hän selitti tarkemmin: "Ajattelen sitä seikkaa, että te ja hän olitte tavallisesti hyviä ystäviä — että hänellä oli siitä hyvin suuri huoli, mitä te hänestä ajattelitte — ja että, jos hän pitää teidän syrjässä olemistanne merkkinä siitä, mitä te nyt ajattelette, niin saatan kuvitella mielessäni, että se suuresti lisää hänen onnettomuuttaan."
"Hyvä lapsi, älkää lisätkö siihen enää mitään — ainakaan sellaiseen kuin miksi te sen käsitätte — otaksumalla hänelle kaikenlaista, mikä on teidän olettamustanne." Selden ei voinut millään keinoin pidättää äänestään kuivuuden vivahdusta; mutta Gertyn hämmästyneen katseen kohdatessaan hän sanoi lempeämmin: "Mutta vaikka hirveästi liioittelettekin sen merkitystä, mitä voin tehdä Miss Bartin hyväksi, niin ette voi liioitella valmiuttani tekemään sitä — jos sitä minulta pyydätte." Hän laski hetkiseksi kätensä Gertyn kädelle, ja heidän välillään tapahtui tuona harvinaisena kosketuksen hetkenä eräs noita ajatuksen vaihtoja, jotka täyttävät myötätunnon salaiset säilöt. Gertyllä oli se tunne, että Selden harkitsi hänen pyyntönsä hintaa yhtä tarkasti kuin hän, Gerty, Seldenin vastauksen merkitystä. Ja tunne kaikesta siitä, mikä oli äkkiä selvää heidän välillään, teki Gertylle helpommaksi löytää seuraavat sanat.