"Takaisin Gertyn luo ensiksikin, jos niin tahdotte; pääasia on, että joudutte täältä pois."
Seldenin äänen oudon karkeuden olisi pitänyt osoittaa hänelle, miten paljon nuo sanat maksoivat niiden lausujalle, mutta Lily ei kyennyt arvostelemaan seuralaisensa tunteita, hänen omansa kun olivat kapinan liekissä. Olla hänestä välittämättä, vieläpä ehkä karttaakin häntä silloin, kun hän kipeimmin tarvitsi ystäviensä apua, ja sitten äkkiä ja odottamatta ilmaantua hänen tielleen outoine arvovaltavaatimuksineen — se oli omansa herättämään hänessä kaikki ylpeyden ja itsepuolustuksen vaistot.
"Olen teille hyvin kiitollinen", hän sanoi, "että osoitatte sellaista mielenkiintoa minun suunnitelmiini; mutta minä olen täysin tyytyväinen täällä enkä aio lähteä."
Selden oli noussut ja seisoi hänen edessään epämääräisen odotuksen vallassa.
"Se tarkoittaa sitä, että te ette tiedä, missä te olette!" huudahti hän.
Lily nousi myöskin ja viha värähteli hänen äänessään. "Jos olette tullut tänne sanomaan loukkaavaa rouva Hatchista —"
"Minä tarkoitan vain suhdettanne rouva Hatchiin."
"Suhdettani rouva Hatchiin minun ei ole syytä hävetä. Hän on antanut minulle toimeentulon, kun vanhat ystäväni eivät panneet rikkaa ristiin nähdessään minun vaipuvan kurjuuteen."
"Mitä joutavia! Kurjuuteen joutuminen ei ole ainoa mahdollisuus. Tiedättehän, että voitte aina saada kodin Gertyn luona, kunnes olette taas riippumaton."
"Te näytätte tuntevan niin hyvin minun asiani, että otaksun teidän tarkoittavan — kunnes tätini perintö on maksettu?"