"Minä en tiedä", hän sanoi, kun Selden oli lopettanut, "miksi te luulette minun olevan sellaisessa asemassa kuin te kuvailette. Mutta koska te olette aina sanonut, että sellaisen kasvatuksen ainoa päämäärä, minkä minä olen saanut, on opettaa nainen saamaan, mitä hän haluaa, niin miksei nyt myöntää, että se on juuri sitä, mitä minä teen?"
Tätä esitystä seuraava hymy oli seinä, joka esti kaiken enemmän tuttavallisuuden ja joka piti Seldeniä sellaisen välimatkan päässä, että hän tunsi olevansa melkein kuulomatkan ulkopuolella, kun hän vastasi: "En varmaan tiedä koskaan kutsuneeni teitä hyväksi esimerkiksi sellaisesta kasvatuksesta."
Lily punastui hieman, mutta hän peitti sen naurahtamalla.
"No, odottakaahan hieman — antakaa minulle vähän enemmän aikaa, ennenkuin päätätte!" Ja kun Selden epäröi hänen edessään yhä odottaen tuon lujan rintaman murtumista, vakuutti Lily: "Älkää jättäkö minua; minä saatan tuottaa vielä kunniaa kasvatukselleni!"
X.
"Katsokaa näitä koristeita, Miss Bart, jokainen niistä on ommeltu väärään."
Kookas työnjohtajatar, jolla oli ikäänkuin sivulta puristuneet kasvot, laski tuon tuomitun metallilanka- ja harsokangaslaitelman Lilyn viereiselle pöydälle ja siirtyi seuraavan luo.
Heitä oli kaksikymmentä työhuoneessa, heidän uupuneennäköiset kasvonsa olivat kumartuneina heidän taiteensa työkalujen ylle; sillä tämä kaikin mahdollisin tavoin vaihtelevien rikasten naisten päähineiden valmistus oli totisesti jotain enempää kuin teollisuutta. Heidän omat kasvonsa olivat kelmeät kuuman ilman ja istumatyön vaikutuksesta: he olivat hienon muotiliikkeen palveluksessa ja olivat jokseenkin hyvin puettuja ja palkattuja, mutta nuorinkin heistä oli yhtä kalpea ja rasittuneen näköinen kuin keski-ikäinen. Koko työhuoneessa oli vain yksi, jonka poskilla veri vielä näkyvästi virtasi, ja nuo posket hohtivat harmista, kun Miss Bart työnjohtajattaren pisteliäästä käskystä alkoi repiä pois hatunrungolta sitä verhoavia koristeita.
Gerty Farishin toivehikkaalle mielelle näytti ratkaisu saavutetulta, kun hän muisti, kuinka sievästi Lily osasi koristaa hattuja. Nuorten naisten muotiliikelaitokset, jotka olivat syntyneet ylhäisen suojeluksen alaisena ja jotka antoivat tuotteilleen tuon leiman, jota on mahdoton määritellä ja jota ammattikäsi ei voi koskaan antaa, olivat kiihoittaneet Gertyn tulevaisuudensuunnitelmia ja saaneet Lilynkin vakuutetuksi siitä, ettei hänen eronsa rouva Norma Hatchista tarvinnut saattaa häntä riippuvaisuuteen ystävistään.
Lähtö oli tapahtunut muutamia viikkoja Seldenin käynnin jälkeen. Gertyn innostaminen hattuihin sai Lilyssä yht'äkkiä jälleen eläviksi hyödyllisen toiminnan toiveet. Tässä oli loppujen lopuksi jotakin, jota hänen viehättävät huolettomat kätensä saattoivat todellakin tehdä; hän ei ensinkään epäillyt niiden kykyä solmia nauha tai asettaa kukka edullisesti. Ja hän tietenkin odotti saavansa suorittaakseen näitä viimeistelytöitä; halvemmat sormet, kömpelöt, harmaat, neulanpistelemät sormet valmistaisivat rungot ja ompelisivat verhot hänen vallitessaan viehättävää pientä julkisivupuotia — puotia valkoisine paneleineen, peileineen ja sammalen vihreine seinäverhoineen — missä hänen viimeistelemänsä tuotteet, hatut ja muut, olisivat telineillään kuin lentoonlähtevät linnut.