Näistä hyödyttömistä mietiskelyistä hänet herätti rouva Trenor, joka veti hänet syrjään heidän noustuaan pöydästä.

"Lily rakas, jollei sinulla ole mitään erikoista tehtävää, niin saanko kertoa Carry Fisherille, että aiot ajaa asemalle noutamaan Gusia? Gus palaa kello 4, ja tiedän Carryn aikovan mennä häntä vastaan. Minä tietenkin olen hyvin iloinen, jos olen tuottanut Gusille hauskuutta, mutta minä satun tietämään, että Carry on täällä olonsa aikana ollut hänelle suurena kiusana, ja Carrylla on sellainen tuska päästä häntä hakemaan, että hän on varmaankin saanut koko joukon laskuja tänä aamuna. Minusta näyttää", päätti rouva Trenor, "että hän maksattaa suurimman osan laskuistaan toisten naisten aviomiehillä!"

Miss Bartilla oli matkalla asemalle tilaisuus miettiä ystävättärensä sanoja ja niiden omituista soveltumista häneen. Miksi hänen piti kärsiä siitä, että oli kerran muutamiksi tunneiksi lainannut rahaa vanhemmalta sukulaiseltaan, kun kerran Carry Fisherin tapainen nainen vietti moitteetonta elämää miehisten ystäviensä hyväsydämisyydellä ja heidän vaimojensa suvaitsevaisuudella? Kaikki tämä johtui kiusallisesta erotuksesta naineen ja naimattoman naisen oikeuksien välillä. Tietenkin naimisissa olevan naisen oli sopimatonta lainata rahaa — ja Lily tiesi kokemuksesta, mihin hankaluuksiin se johti — mutta kuitenkin se oli pelkkä malum prohibitum — paha, jota koetetaan karttaa ja jota maailma moittii, mutta antaa anteeksi ja joka ei herätä seuraelämän yleistä paheksumista, vaikkakin sitä saattaa käyttää yksityisen koston aseena. Miss Bartille eivät sellaiset edut kerta kaikkiaan olleet mahdollisia. Hän saattoi tietenkin lainata naisystäviltään — satasen silloin tällöin korkeintaan — mutta he antoivat mieluummin puvun tai jonkin koristeen ja katsoivat vähän kysyvästi, kun hän antoi ymmärtää haluavansa lainan mieluummin rahana. Naiset eivät ole anteliaita lainaajia, ja ne, joiden puoleen hän kääntyi, olivat joko samassa asemassa tai liian kaukana siitä ymmärtääkseen sitä. Hänen mietiskelynsä tuloksena oli se, että hän päätti matkustaa tätinsä luo Richfieldiin. Hän ei voinut jäädä Bellomontiin pelaamatta bridgeä ja kietoutumatta muihin menoihin; ja hänen tavallinen syksyinen vierailukierroksensa vain pidentäisi samoja vaikeuksia. Hän oli päässyt siihen kohtaan, missä nopea ratkaisu oli välttämätön, ja ainoa arvoton elämä oli puutteellinen elämä. Hän tahtoi huomenaamuna matkustaa Richfieldiin.

Asemalla hän oli huomaavinaan, että Gus Trenor oli hieman ällistyneen näköinen, nähdessään hänet. Lily heitti käsistään ohjakset ja Gus Trenor kiipesi työläästi hänen rinnalleen ja anastaen runsaasti kaksi kolmannesta istuimesta hän sanoi: "Kappas sitä! Te ette usein tee minulle tällaista kunniaa. Teillä on ollut varmaankin tavattoman vaikeaa keksiä ajan kuluketta."

Iltapäivä oli lämmin, ja Gus Trenorin läheisyys sai Lilyn huomaamaan, että Trenor oli punainen ja lihava, ja että hikipisaroiden ja junan pölyn vaikutus oli epämiellyttävä hänen leveillä poskillaan ja kaulallaan, jonka hän käänsi Lilyyn päin. Mutta Lily tiesi myöskin, että hänen tuoreutensa ja solakkuutensa kosketus oli Gus Trenorille yhtä mieluista kuin vilpas juoma.

Tämän seikan toteaminen auttoi häntä vastaamaan iloisesti: "Minulla ei ole usein sitä onnea. Liian monta naista kiistelee etuoikeudesta minun kanssani."

"Etuoikeudesta noutaa minut kotiin? No hyvä, olen iloinen, että jotenkuten pääsitte voitolle. Mutta tiedän, miten se todellisuudessa tapahtui — vaimoni lähetti teidät. Eikö niin?"

Kuten usein hidasjärkisillä, oli hänelläkin odottamattomia oveluuden puuskia, ja Lily ei voinut olla yhtymättä nauruun, jolla Gus Trenor oli lausunut tuon totuuden.

"Nähkääs, Judyn mielestä minä olen varmin henkilö olemaan teidän seurassanne, ja hän on aivan oikeassa", lisäsi hän.

"Mahtaako olla? Jos niin on, niin se on siksi, ettette te tahdo hukata aikaanne tällaisen vanhan rähjän kanssa. Meidän naineiden miesten on tyydyttävä siihen, mitä saamme: kaikki voitot ovat niitä viisaita vekkuleja varten, jotka ovat pysyneet vapaalla jalalla. Sallikaa minun sytyttää sikari, tahdotteko? Minulla on ollut kova päivä."