Hän katsoi niin valittavan suloisesti ikäänkuin esittäisi anomuksen, niin lohdullisen varmana Trenorin myötätunnosta ja ymmärtämyksestä, että Trenor tunsi toivovansa, että hänen vaimonsa olisi näkemässä, miten toiset naiset kohtelivat häntä — ei rouva Fisherin kaltaiset, vaan sellainen tyttö, että useimmat miehet olisivat antaneet saappaansakin saadakseen sellaisen katseen joltakin.
"Tympeällä päällä? Miten te koskaan maailmassa saatatte olla tympeällä päällä? Eikö teidän viimeinen Doucet-leninkinne ole onnistunut, vai puijasiko Judy teidät puille paljaille eilisiltaisessa bridgessä?"
Lily pudisti päätään huoaten. "Minun on ollut luovuttava Doucetista, ja bridgestä myöskin — minun ei kannata pelata sitä. Itse asiassa minun ei kannata tehdä mitään, mitä minun ystäväni tekevät, ja pelkään, että Judy pitää minua ikävänä, kun minä en enää pelaa korttia ja kun en ole yhtä hienosti puettu kuin toiset naiset. Mutta te pidätte minua myöskin ikävänä, jos puhun teille huolistani, ja mainitsin vain niistä, koska toivon, että tekisitte minulle palveluksen — oikein suuren palveluksen."
Hänen katseensa etsi Trenorin katsetta, ja hän hymyili itsekseen lukiessaan siitä pelon vivahduksen.
"Miten, tietysti — jos se on jotakin, jota voin auttaa —" Trenor pysähtyi kesken sanojaan, ja Lily aavisti, että hänen iloaan häiritsi rouva Fisherin menettelytapojen muisteleminen.
"Oikein suuren palveluksen", jatkoi Lily hiljaa. "Seikka on se, että
Judy on vihainen minulle, ja toivon, että te sovitatte meidät."
"Vihainen teille? No mitä joutavia —" Trenor naurahti helpotuksesta.
"Tiedättehän, että hän on kovasti kiintynyt teihin."
"Hän on paras ystäväni, ja siksipä pelkäänkin tuottavani hänelle ikävyyksiä. Mutta luulen teidän tietävän, mitä hän tahtoo minun tekevän. Se poloinen on tehnyt sydämenasiakseen naittaa minut — toimittaa minut hyvin rikkaisiin naimisiin."
Hän pysähtyi hieman hämillään ja Trenor äkkiä kääntyen alkoi katsella häntä yhä kasvavalla ymmärtämyksellä.
"Rikkaisiin naimisiin? No, helkkarissa — ettehän tarkoita vain Gryceä? Mitä — niinkö? No ei, tietenkään minä en halua mainita sitä — saatte luottaa siihen, että pidän suuni kiinni — mutta Gryce — hyvä Jumala, Gryce! Onko Judy todellakin ajatellut, että te voisitte mennä naimisiin tuon pikku aasin kanssa. Ettehän toki voi sitä tehdä? Ja niinkuin te annoitte hänelle lähtöpassin — siitä syystähän hän kai häipyi tänä aamuna ensimmäisellä junalla?" Hän asettui selkäkenoon levittäen itseään vielä suuremmalle alalle ikäänkuin iloiten omasta arvostelukyvystään. "Miten Herran nimessä Judy saattoi ajatella, että te tekisitte sellaista? Minun olisi pitänyt puhua hänelle, ettette te koskaan huolisi sellaista maitovarsaa!"