Lily käänsi äkkiä katseensa jälleen Trenoriin, jolle jo suoritettu kiitollisuuden osoitus ei näyttänyt antaneen täydellistä hyvitystä, jota Lily oli tarkoittanut.
"Vähät kiitoksista — en niistä välitä, mutta mielelläni haluaisin sanoa teille pari sanaa silloin tällöin", mutisi Trenor. "Luulin teidän aikovan viettää meillä koko syksyn, ja viime kuukautena olen teitä kovasti pitänyt silmällä. Miksette voi palata Bellomontiin tänä iltana? Olemme aivan yksin ja Judy on äreä kuin karhu. Tulkaa ratoksemme. Jos suostutte, niin saatan teidät automobiililla ja te voitte soittaa palvelustytöllenne, että hän tuo kapineenne kaupungista ensi junalla."
Lily pudisti päätään ikäänkuin mitä viehkeimmin valittaen. "Toivon, että voisin — mutta se on aivan mahdotonta. Tätini on tullut kaupunkiin ja minun täytyy olla hänen kanssaan seuraavat päivät."
"Olen nähnyt teitä paljon vähemmän kuin silloin, kun te olitte Judyn ystävä", jatkoi hän tietämättään tungettelevasti.
"Kun minä olin Judyn ystävä? Enkö muka enää olekaan hänen ystävänsä? Te totta totisesti puhutte aivan päättömiä! Jos olisin aina Bellomontissa, niin te väsyisitte minuun paljon pikemmin kuin Judy — mutta tulkaa katsomaan minua tätini luo, kun tulette ensi kerran kaupunkiin; silloin saamme puhua rauhassa ja te voitte neuvoa minua sijoittamaan edullisimmin rahani."
Viimeisten kolmen tai neljän viikon aikana hän oli todellakin ollut poissa Bellomontista sillä tekosyyllä, että hänen oli välttämättömästi noudatettava muita kutsuja.
Lilyn ehdotus ei näyttänyt niinkään tyydyttävän Trenoria kuin hän oli toivonut, ja Trenorin kulmakarvat yhä rypistyivät hänen sanoessaan: "En tiedä, voinko luvata teille uutta voitto-osuutta joka päivä. Mutta on eräs asia, jonka te voitte tehdä minulle, nimittäin se, että olette hieman kohtelias Rosedalelle. Judy on luvannut kutsua hänet päivällisille, kun tulemme kaupunkiin, mutta hän ei millään suostu kutsumaan häntä Bellomontiin, ja jos te sallitte minun tuoda hänet nyt luoksenne, niin asia olisi toinen. En luule, että löytyy kahtakaan naista, jotka olisivat puhutelleet häntä tänään, ja voin sen sanoa teille, että hän on mies, jonka puhutteleminen maksaa kyllä itsensä."
Miss Bart teki kärsimättömän liikkeen, mutta tukahdutti sanat, jotka näyttivät seuraavan sitä. Tämä oli sittenkin odottamattoman helppo keino kuitata laskunsa; ja eikö hänellä ollut omasta puolestaan syytä toivoa olevansa kohtelias Mr. Rosedalelle?
"No, tuohan hänet kaikin mokomin", sanoi hän hymyillen, "ehkä minäkin hyödyn hänestä omaan laskuuni."
Trenor pysähtyi äkkiä ja loi häneen katseen, joka sai hänet punastumaan.