Fransiska (hiljaan Willmarille). Evelina! Nyt toimeen, isä, taikka kaikki mun tuumani menevät tyhjiin.
Willmar. Minä olen esittänyt herrasväen toinen toiselleen.
Evelina. Mutta —
Fransiska. Kuule Evelina — (hiljaan Willmarille). Kiitä minua, isä, oikein ylimäärin, se synnyttää vastaansanomista ja vaikuttaa varmemmin kuin moittiminen.
(Vetää Evelinan peräpuolelle ja puhuu hiljaan hänen kanssansa.)
Willmar. Kuule Osvald!
(Viittaa häntä tulemaan etupuolelle).
Osvald. Tohtori!
Willmar. Minä olen löytänyt sinulle.
Osvald. Tuonko tuossa?