Willmar. Aivan rikas, luota minuun.
Osvald. Mutta nuot muut lahjat?
Willmar. Tutki itse — oikea helmi tyttöjen joukossa, kaikkien täydellisten avujen esikuva, kaikki, mitä vaadeit, kaikki, mitä suinkin miehen sopii toivoa yleistettynä tapaavansa.
Osvald. Te liioittelette, tohtori. Kohtuullinen kiitos vahvistaa ajatuksen, liian iso määrä on myrkkyä — minkätähden ette itse pyydä tätä helmeä? Olettehan leskimies —
Willmar. Osvald, ei mitään leikkiä, sillä toden totta on nyt puhe naimisesta.
Osvald. Minä olen tutkiva, tohtori, mutta jos joudutte häpeään —
Willmar. Mahdotonta — taikka lupaan sinulle ruveta hänen ensimäiseksi mieheksensä. Hyvästi!
(Menee perälle.)
Osvald (itsekseen.) Kyllä minä sen heti huomasin, että tuolla vanhalla vilkkurilla oli jotakin mielessä. Mutta niin helposti ei minua pauloihin saa.
(Willmar on lähestynyt Fransiskaa ja Evelinaa).