Fransiska (hiljaan Willmarille). Evelina on neuvottu, tietysti sen verran kuin vaadittiin.
Willmar (samoin). Onnea siis vaan, minun on osani näytelty.
Fransiska (ääneen, oudon-omaisella somalla kumarruksella). Hyvästi, rakas tohtori, tulkaa pian takaisin.
(Laskee hänet käden-viittauksella, Willmar keskeltä pois.)
Evelina (itsekseen). Rakas tohtori, ja tuommoiset temput? — Vai niin, leikin tekoa. Mutta miellyttää se ei voi minua, Osvald Fransiskan jatkain juuressa, ja koko tämä ilveilys. Oi, jollen vaan olisi antanut lupaustani, saattaisin hänet pian tolalle.
(Pois oikealle).
Osvald (on katsellut Fransiskaa koko ajan). Käytöspartta hänellä ei puutu, mutta hän saisi olla sydämellisempi vanhaa miestä kohtaan, isänsä nuoruuden ystävää ja isäntäänsä kohtaan.
8 Kohtaus.
Fransiska. Osvald.
Fransiska (astuu esiin, ja katselee Osvaldia ilkkuisella hymyllä).