Osvald. Ja kuka silloin minun pääni pesee.
Evelina. Teidän vaimonne!
Osvald (on saanut pyssynsä kuntoon ja tähtää taulua). Toden totta, paremmin minä olisin tohtorin suhteen osannut, kuin maalari.
Evelina (huudahtaa ja hyppää pois tuolilta). Osvald, mitä hullutuksia, te tähtäilette suorastaan minua murha-aseella.
Osvald, Mutta, jumala, eihän se ole ladattu.
Evelina. Yksi kaikki, se laukee kuitenkin. Sen sijaan tulisi teidän enemmin auttaa minua eikä jouten katsella, että minä ehtimiseen vaivaan itseäni — te olette kauhean epäkohtelias, Osvald.
(Istuu taas tuolille).
Fransiska (ilmaantuu puistossa.)
Osvald. Mitä pitää minun tehdä?
Evelina. Nostakaat minulle kuva ylös. Tämä olisi ylimalkaan ollut teidän tehtävänne, mutta kodin-omaisiin toimiin ovat nuoret herrat liian hitaiset. Nono, odottakaa, Osvald, jahka vaimon saatte, kyllä se teidän kasvattaa.