13 Kohtaus.
Fransiska ja Lautern (tulevat toisiaan puhutellen puiston kautta)
Lautern. Minä olin peräti ihastunut siitä onnesta, että taas tapasin teidät —
Fransiska. Sanokaa se kernaasti, minä tiedän kyllä, minkä verran saan näistä mielityspuheista lukea omaksi osakseni. Orpanani Laura, joka minun kanssani oli paikalle saapunut, hänen suloisiin silmäyksiinsä nuori herra oli kiintynyt, ja tämä —
Lautern. Jatkakaa.
Fransiska. Hoiti tarkalla huolella niitä ihastuttavia kotiljongin kukkakiehkuroita, joita te hänelle toimititte; enempää en uskalla ilmaista.
Lautern. Saanko siitä päättää?
Fransiska Kyllä, te saatte päätökseen tulla.
Lautern. Kuulkaa siis. Eräs virkamatka temmasi minun pois talvijuhlista, jotka vasta juuri olivat minun silmissäni arvoa saaneet, minä tulin takaisin, etsein näitten juhlien tähtiä — turhaan.
Fransiska. Tähdet matkustivat rautatiellä tätinsä kanssa takaisin kotipaikoilleen.