Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään; istuutuvat jälleen toisiaan katsellen.
Sanoin: siinä pimeässä ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä jotakin suurta herraa vastaan; että saisin ma…
CHRISTIAN.
Pitkän nenän!
Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan.
CYRANO, tukahtuvalla äänellä. Kunnon vihamiehen. Tai mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin nyt pistää…
CHRISTIAN.
Nenäni…
CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan. Ei! Miekkani! Niin sai mun kuvittelu valtaansa! — No, aattelin: mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin! Ma kuljen, kunnes tunnen…
CHRISTIAN.
Nenäpiuvin!
CYRANO. … että ma olen…
CHRISTIAN.
Nenätysten!