CHRISTIAN, tarttuen hänen käsiinsä. Oon onnellinen, kun teihin tutustuin!
CYRANO. No, onpa sanominen, se tunne että syntyi aivan pikimiten!
CHRISTIAN.
Ah, anteeksi!
CYRANO, katsoen häntä ja pannen käden hänen olalleen.
Hän kaunis on, ei kieltää saata!
CHRISTIAN.
Teit' ihailemasta en milloinkaan voi laata!
CYRANO.
Vaan nenästäni äsken…
CHRISTIAN. Tuskaa mulle tuottaa sit' aatella!
CYRANO. Roxane tän'iltana jo vuottaa kirjettä sulta!
CHRISTIAN.
Mua onnetonta!
CYRANO.
Mitä?!