CHRISTIAN. Roxane on vaativainen, ehkä piankin hän tuntis pettyneensä!
CYRANO, katsoen Christiania. Ah, jos olisin sun kasvos saanut!
CHRISTIAN, epätoivoisena. Mulla edes hiukan jos ois puhetaitoa!
CYRANO, äkisti. Nyt tiedän! Kohtalos sa minuun liität. Sin' oot kaunis, mutta minä taas osaan puhua. Niin, ollen ystävinä, kaks miestä aivan hyvin tulla sankariksi voi yhteen romaaniin.
CHRISTIAN.
En tajua…
CYRANO.
Ma sulle
jo ennakolta laadin puheet valmihiksi.
Sä sitten sanelet…
CHRISTIAN.
Siis ehdotat sa mulle?…
CYRANO.
Roxane ei sillä tavoin pettyneeksi tulle!
Me yksin voimin sinuun suostutamme hänet.
No, mitä sanot? Saako nahkatakkimies
sinulle taitoansa tarjota kenties?
CHRISTIAN.
Vaan, Cyrano!…
CHRISTIAN. Varmaan ymmärtänet, mä, että…