ROXANE.
Ah!
DE GUICHE. Käskyn sain. Arras nyt juuri, tähän aikaan on saarrettu.
ROXANE.
Oh! Niinkö?!
DE GUICHE. Niin. Vaan tuskin saikaan tää tieto lähdöstäni suruiseksi teitä!
ROXANE.
Oh!
DE GUICHE. Toisin minun on… ja tuskaani en peitä: teit' enään näänkö? milloin? — Ehkä kerrottiin jo teille, ett' on minut tehty everstiksi?
ROXANE, välinpitämättömästi.
Ma onnittelen.
DE GUICHE.
Kaartin rykmenttiin.
ROXANE, rävähtäen. Vai niin, vai kaartin!?
DE GUICHE. Kaartin, niin, — sen, jossa palvelee suursuinen serkkunne… Ah, koston kohdannee hän siellä viimeinkin!