ROXANE. Ei, kieltää tahdo en, mä värjyin, ja ma itkin, sua rakastan, sun oon, mun hurmasit…
CYRANO. Ah, nyt voit tulla, kuolema! Tuon tunteen hurmion mä sytytin. — Vain yksi pyyntö mulla on, mä pyydän…
CHRISTIAN, parvekkeen alla.
Suudelmaa.
ROXANE, vetäytyy nopeasti taaksepäin.
Te… kuinka…?
CYRANO.
Oh!
ROXANE. Niin, mitä te pyysitte?
CYRANO.
Ma… niin…
Christianille hiljaa.
Tuon toiste ehtinyt
sä kyllä oisit tehdä!
CHRISTIAN.
Tunteet häntä huumaa.
On taottava silloin, kun on rauta kuumaa.
CYRANO, Roxanelle. Ma pyysin äsken… niin, mä pyysin sulta… mutta nyt pyydän anteeksi ma tuota rohkeutta.
ROXANE, hiukan pettyneenä.
Siis ette enää pyydä?