MUNKKI, Roxanelle. Varmaan joku pyhä asia häll' on…
ROXANE, Christianille.
Oh! hän vaivaa mua yhä,
vaan kauaa ei.
Avaten kirjeen.
Sua lemmin. Jos hän…
Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään.
"Neiti! Soivat jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde, te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden! Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun. Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun, jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa vain, milloin ootte yksin, että tulla saa hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"… Munkille. Tämä on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä … asiat pyhät…
Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen.
"Neiti! Käsky kardinaalin vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin, vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että hän kodissanne heti, ilman viivykettä suo kirkon siunauksen… Kääntää lehteä. … teidän liitollenne Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne. Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää. Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää, sit' toivokaa… ja olkaa vakuutettu aina, ett' oomme armossa me… ja niin eespäin"…
MUNKKI, ilosta säteillen. Paina ei enää epäilys… Ja hetihän sen ties, ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!…
ROXANE, hiljaa Christianille.
No, osaanko ma lukea?…
CHRISTIAN.
Hm!
ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa. Vaikeutta on monta!…
MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin.
Tekö ootte?…